Roosan kuolemasta on vuosi. Edelleen palaan jatkuvasti asiaan...

Joku perroihminen joskus tunsi minut edesmenneen pentuni nimen mainittuani "sen eläinlääkärin virheeseen kuolleen pennun omistajana".

Todennäköistä on, että eläinlääkäri teki valtavan virheen ja se on surullista. Mutta fakta on se, että pentu oli erittäin sairas. Alla on jo blogista kertaalleen löytyvät verikoearvot, tällä kertaa punaisella näkyy ne, joissa Roosan arvot on viitearvojen ulkopuolella.

ALB: 41, 43 (25-44)

ALP: 113, 81 (20-150)

ALT: 22, 33 (10-118)

AMY: 385, 431 (200-1200)

BUN (urea): 16,3, 17,7 (2,5-8,9)

CA++: 2,84, 2,91 (2,15-2,95)

CREA: 44, 66 (27-124)

GLOB: 19, 20 (23-52)

GLU: 6,3, 6,4 (3,3-6,1)

K+:3,6, 3,5 (3,7-5,8)

NA+: 144, 145 (138-160)

PHOS: 2,01, 1,84 (0,94-2,13)

TBIL: 4, 4 (2-10)

TP: 60, 63 (54-82)

B-Leuk: ---, 19,1 (6-12) (mitattu vain elokuussa)

Lisäksi joka ikinen kerta pissan arvot heittivät täyttä volttia, parhaillaan pentu pissasi verensekaista pissaa.

---------------

Antibioottikuureja syötiin ties kuinka monta, yhtäkin useita viikkoja peräjälkeen. Muitakin lääkityksiä kokeiltiin jos jonkunmoista. Mikään ei auttanut, pennulla oli ja pysyi erittäin paha pissatulehdus, se pissasi jatkuvasti ja joi aivan valtavia määriä, painokin laski väkisin. Viimeiset veriarvot viittaavat eläinlääkärin kun eläinlääkärin mukaan verenmyrkytykseen.

Jokainen vähänkään maalaisjärkeä omaava ymmärtää, ettei Roosa ollut terve, ei lähelläkään tervettä. Mikä sillä sitten oli, sitä ei kukaan saa koskaan tietää. Olisiko se ollut parannettavissa? Ehkä. Tiistaisesta tilasta välttämättä enää ei. Jos oikea diagnoosi olisi löytynyt tarpeeksi ajoissa, voi olla, että pentu olisi saatu parannettua tai sitten oikeakin diagnoosi olisi tiennyt kuolemaa.

Vai olisiko siltikin mahdollista, että avannut ell Evirassa oli huolimaton tai näytteet olisivat menneet sekaisin? Että pennulla olisikin ollut munuaisvika, joka jostain syystä jäi tulematta ilmi avauksessa? En tiedä.

Pennun tiistainen olotila oli erittäin huono, se oli pahoinvointilääkkeistä huolimatta oksentanut koko yön. Lattiat lainehti punertavaa pissaa. Pentu vietiin viimeiselle matkalleen erittäin heikkona, väsynein silmin ja kuihtunein kropin.

Ikinä totuus ei selviä, tätä saa pohtia hamaan hautaan asti. Mutta sitä painotan, että pentu ei kuollut pelkästään eläinlääkärin virheeseen vaan oli sillä sitten mikä vaan, niin se oli erittäin heikossa kunnossa. Diagnoosi tuki lopetuspäätöstä, mutta ilman diagnoosiakin lopetus olisi ollut todennäköistä, koska pentu oli niin heikko. Oikealla, tarpeeksi ajoissa tulleella diagnoosilla on mahdollisuus, että Roosa olisi voitu pelastaa.

Ikävä pentua on kova, iso pala tulee kurkkuun uurnan päältä pölyjä pyyhkiessä.

Kirjoitan vielä tännekin, ettei juttu jää avoimeksi ilmoille leijumaan. Ell asema on maksanut minulle korvauksen Roosasta ja myöntänyt virheensä, eli tämä juttu sai olosuhteisiin nähden parhaan päätöksen.

Tämän blogin piti päättyä jo, viimeksi kirjoitettu kirjoitus piti olla viimeinen. Niin ei kuitenkaan käynyt...

Roosa lopetuksen jälkeen lähetin sen avattavaksi Eviraan, sillä halusin tietää tarkemmin että mikä pentua oikein vaivasi. Diagnoosia tehdessään hoitava ell sanoi, että Roosan tilanteessa ei ole mitään epäselvää, diagnoosi on täysin varma, sillä utrassa näkyi merkittävä poikkeama munuaisissa. Ell sanoi, että rakennevika pystytään diagnosoimaan näin, mutta perimmäistä syytä vialle hän ei pysty sanomaan ilman biobsiaa. Samaan hengenvetoon hän teki kuitenkin erittäin selväksi, että biobsian tuoma tulos ei muuttaisi mitään, tämänkaltainen ongelma munuaisissa ei olisi millään korjattavissa. Biobsia kertoisi vain tarkemmin sen, mikä vian munuaisiin teki.

Tämän takia halusin pennun avattavaksi. Halusin varmistuksen sille, ettei kyseessä ole joillakin roduilla perinnöllisenä sairautena esiintyvä munuaisdysplasia, vaan todella sikiöiden kehityksen aikana tullut rakenteellinen virhe.

Avausraportti tuli yllättävän nopeasti ja minä avasin kuoren jännittyneenä. En pysty millään kuvailemaan sitä tunnetta, kun todella tajusin kirjeessä lukevan, että pennussa ei ole ollut pienintäkään elimellistä vikaa. Soitin ensimmäiseksi hoitaneelle ell-asemalle, josta minulle sanottiin, että Roosaa hoitanut ell on lomalla, mutta he yrittävät saada hänet kiinni, jotta hän soittaisi minulle. Seuraavaksi soitin avanneelle eläinlääkärille, jolle jätin soittopyynnön koska en saanut häntä kiinni. Pian ell asemalta soitettiin minulle, ja selitettiin, että hoitanut lääkäri on saatu kiinni ja hän on kovin ihmeissään, sillä diagnoosi oli täysin selvä. Minulle sanottiin, että ell on nyt lomalla, mutta hoitaa asiaa lokakuun jälkeen. Niinkuin arvata saattaa, ilmaisin melko voimakkaasti että se ei sopinut minulle.

Avannut ell soitti minulle ja keskustelimme pitkään. Yritin kysyä, että josko näytteet olisi menneet sekaisin tai minulle lähetetyt tiedot tai jotakin. Mutta hän vakuutti, että muistaa hyvin tarkasti poikkeuksellisen hyvässä lihaskunnossa olevan nuoren, hyvinvoivan näköisen espanjanvesikoiran. Roosan pöydälle saatuaan hän oli soittanut hoitaneelle ell asemalle ja kysynyt siitä lisätietoja, koska ei löytänyt pennusta mitään vikaa. Ell asemalta oli annettu veri- ja pissakoetulokset, jotka eivät avanneen ellin mielestä liittyneet diagnosoidunlaiseen ongelmaan. Hänen mukaansa munuaisissa ei ollut havaittavissa pienintäkään poikkeamaa, eikä myöskään missään muualla pennun elimistössä.

Soitin jälleen kerran hoitaneelle ell asemalle, josta melko tuohtuneesti ilmoitettiin, että minun tulee toimittaa kirjallinen selvitys tapahtumista. Olin n. kahden tunnin päästä viemässä ko. selvitystä. Kirjoitin siihen äärimmäisen selkeästi, että minulle tulee ilmoittaa viipymättä miten asiassa edetään.

Odotin viikon, mitään ei kuulunut. Soitin ell asemalle, josta minun annettiin ymmärtää, että turha soitella, asia ei etene mihinkään ennen kuin hoitanut ell tulee "lokakuun jälkeen" lomaltaan. Soitin kuluttajasuojaan, josta minua neuvottiin tekemään selkeä vaatimus. Mitä vaadin, koska ja mitä tapahtuu, jos vaatimusta ei noudateta. Seuraavana päivänä mieheni oli viemässä vaatimusta ell asemalle, sillä minusta tuntui että minua pidettiin siellä aivan täysin pilkkana. Miehelleni sanottiin jopa, että hoitanut ell on käynyt klinikalla ja hoitanut asiaa, mutta mieheni tiedustellessa, että miksiköhän meille ei ole vaivauduttu ilmoittamaan, hän ei saanut vastausta. Liekö sitten totta koko asian hoitaminen, vai tuliko ensimmäisenä selityksenä vain mieleen...

Vaatimuksen "eräpäivä" oli ja meni, eikä mitään kuulunut. Tällä hetkellä asia on kuluttajariitalautakunnassa käsitelvänä ja menee käräjille, mikäli tarve on.

Mä olen pohtinut tätä yöt ja päivät, raivonnut, itkenyt, luovuttanut, ties mitä. Mutta en vaan ymmärrä, enkä saa tolkkua tähän... Kaikkihan alkoi toukokuun lopussa, kun Roosa alkoi yhtäkkiä oksentamaan todella rajusti ja meni puolessa tunnissa hyvin heikkoon kuntoon. Päivystyksessä oltiin koko yö, se sai nesteytystä ja virkosi, mutta verikokeissa näkyi munuaisarvojen olevan koholla. Myös pissasta löytyi tulehdus ja lopulta päädyttiin siihen, että edellisen päivän anestesia hampaanpoistossa ja pissatulehdus yhdessä olivat olleet liian kova juttu ja olivat aiheuttaneet kuivumisen ja sitä kautta oksentamisen. Munuaisarvojen oletettiin kohonneen oksentelusta.

Pissanäytettä kontrolloidessa se ei kuitenkaan ollut kunnossa ja käytiin ties mitä ektooppisen ureetterin ja muiden vaihtoehtojen kirjoa läpi. Pissatulehdus oli ja pysyi, tehtiin mitän vain. Lopulta sitten ultrassa saatiin tämä rakennevika munuaisissa diagnoosiksi. Diangoosista ei mennyt kun viikko, kun Roosa rupesi uudestaan oksentamaan rajusti ja taas oltiin yö päivystyksessä. Sama juttu, veriarvot vielä enemmän koholla ja lopulta diagnoosiin nojaten päädyttiin päästämään Roosa pentuenkeliksi.

Listaan tähän alle verikoetulokset päivystyksestä, ensimmäiset toukokuussa ja jälkimmäiset elokuussa, suluissa viiearvot:

ALB: 41, 43 (25-44)

ALP: 113, 81 (20-150)

ALT: 22, 33 (10-118)

AMY: 385, 431 (200-1200)

BUN (urea): 16,3, 17,7 (2,5-8,9)

CA++: 2,84, 2,91 (2,15-2,95)

CREA: 44, 66 (27-124)

GLOB: 19, 20 (23-52)

GLU: 6,3, 6,4 (3,3-6,1)

K+:3,6, 3,5 (3,7-5,8)

NA+: 144, 145 (138-160)

PHOS: 2,01, 1,84 (0,94-2,13)

TBIL: 4, 4 (2-10)

TP: 60, 63 (54-82)

B-Leuk: ---, 19,1 (6-12) (mitattu vain elokuussa)

Pissasta mulla ei ole tuloksia tässä, mutta siinä on joka kerta ollut ainakin proteiinit todella koholla, runsaasti verta pissassa, tulehdussoluja, struviittikiteitä ja pH koholla.

Mä en vaan kertakaikkiaan ymmärrä. Miten urea voi olla reippaasti koholla ilman, että munuaisissa on vikaa? Mikä Roosalla sitten oli? Miksei se pissatulehdus koskaan parantunut siltä? Miksei crea ole koholla?

En tiedä, tulen varmaan hulluksi jossain vaiheessa tätä pohtiessani.

Roosa lähti aamulla enkeliksi sateenkaarisillalle. Vasta viikko sitten diagnosoitu munuaisten rakennevika vei pienen voimat nopeasti ja Roosa meni huonoon kuntoon. Roosa oli pakko päästää enkeliksi.

Roosa-kulta, ikävä on pohjaton eikä itkusta tule loppua. Lepää rauhassa pieni prinsessani.

28.1.2009-4.8.2009 Espanjanvesikoira Graciosa, Roosa <3

Käytiin ensimmäistä kertaa Roosan kanssa koirapuistossa. En ite oikein välitä sellaisista, mutta ajattelin, että jos sattuis Roosalle leikkikaveri, niin se vois olla kiva. Ja siellähän tietty oli borderterrieripentu, joka oli Roosan mielestä maailman ihanin! Toiset oli superonnellisia, kun pääsivät riehumaan keskenään :)

Puistoon tuli myös perro Siri (vai ehkä Siiri?) ja lagotto Peppi. En nyt sitten enää kuollaksenikaan muista tarkemmin, kuka tuo hurmaava valko-musta hassukorvainen perrotyttönen oli, täytyy kai selata koko koiranetti läpi. Hauskinta oli se, että he kyllä tiesivät, ketä me ollaan :D

Sirin ja Pepin tultua Roosa lähinnä keskittyi ottamaan lyhyitä spurtteja niiden perään, ihan leikissä ei vielä pikkunen pysynyt mukana, vaikka yritys olikin kova. Vaihteeksi Roosaa kehuttiin hirveän reippaaksi pennuksi :)

Tokoiltiin hetki koirapuistoilun jälkeen. Olen yrittänyt kovasti opettaa Roosalle paikalla istumista ja paikalla makuuta. Joo, molemmissa se kyllä pysyy tiiviisti istumassa/maassa, mutta jotenkin todella hassun näköisesti ryömittää itseään siinä asennossa eteenpäin, jos mokaan homman ja odotan liian kauan. Hölmö otus ja vielä hölmömmän näköinen.

Roosalla on myös joku kausi en-voi-kakata-muuta-kun-sisään-tai-omaan-pihaan. Vaikka kuinka käydään lenkillä ja odotellaan ja odotellaan, niin eiköhän se kakkaa 10 minuutin päästä kotona omaan pihaan. Noo, onneks on kesä, minähän vartoon sitten vaikka koko päivän ulkona.

Tässä tulee nyt kertausta viimeisen kuukauden-parin ajalta :)

Roosalla oli vasemman kulmahampaan kanssa probleemia, se oli liian ahtaasti, kasvoi tuonne ikenen sisään. Ell oli jo 12 viikkoisena sitä mieltä, että se täytyy poistaa, mutta vasta 16 viikkoisena mä päätin, että kyllä se todellakin täytyy, kun se teki ihan kolon yläleukaan ja kasvo tyytyväisesti sinne.

Operaatio itsessään oli helppo, Roosa ei ollut moksiskaan vaikka hammas puuttui ja suussa maistui vereltä. Se heräsi rauhoituksesta ihan normaalisti eikä mitään. Hamma poistettiin tiistai-iltana ja keskiviikkona puoli yhdentoista aikaan se alkoi oksentamaan. Se vaan oksensi, oksensi ja oksensi. Sen puolen tunnin aikana, kun kerkesin soittaa päivystykseen, että täältä tullaan ja kiireellä, kerätä Roosan ja tavarat mukaan jne. se oli ehtinyt oksentaa viitisentoista kertaa. Se tärisi ihan holtittomasti ja alkoi nuokkumaan ja mä tietty aivan paniikissa, että älä nyt siihen kuole!

Autossa se tärisi, läähätti ja nuokkui vuoron perään. Eläinlääkärissä sama juttu. Sille yritettiin pistää kanyylia vaikka kuinka monta kertaa ennen kun se saatiin ja Roosa-raasu vaan nuokkui. Siitä otettiin veriarvot, joissa näkyi runsaasti kohonneet munuaisarvot. Sitten löytyi koholla olevat veriarvot. Pissanäytteestä löytyi ihan tavallinen pissatulehdus. Tuo pissatulehdus oli nostanut tulehdusarvot ja raju oksentaminen taas hetkellisesti munuaisarvot.

Pissatulehdus selitti koko episodin: Roosa oli pissaillut enemmän kun normaalisti, mutta juonut tavallisesti, joten se oli päässyt kuivumaan. Mä en todella tajunnut mitään pissatulehdusta, se kuitenkin oppi sisäsiistiksi ihan normaalia tahtia ja ehkä pissas vähän enemmän, mutta kyllähän se kasvokin koko ajan. No mutta siis, sitten se oli päivän syömättä ja nukutuksessa, joka jo pelkästään on pennulle rankka asia. Ja sitten se alkoi vielä oksentamaan, eikä se loppunutkaan, eli se meni tosi heikkovointiseksi.

Yö oltiin päivystyksessä, kaks pussia nestettä tiputettiin ja Roosa alkoi virkoamaan silmissä. Käytiin vielä seuraavana päivänä ottaan pussillinen nestettä, mutta Roosa pissas kai 6 kertaa sen keikan aikana sisään ihan tajuttomat kirkkaat pissat, eli sitä ei olis enää tarvittu, kun se tuli suoraan läpi. Mutta kaikki hyvin, pentu oli jo samana yönä oma itsensä, kun oli saanu vähän nestettä :)

Kaikkea voi sattua, ei voi muuta sanoa. Onneks kyse ei ollut mistään vakavasta, vaikka sillä hetkellä tila oli kyllä erittäin hälyyttävä. Koko episodi meni just niin nopeasti ohi kun tulikin, Roosasta ei ole mitenkään huomannut tuota reissua jälkeenpäin. Se tuli ja meni :)

Ylipäätään Roosa on ollut superreipas ja iloinen pentu. Se on kaikkeen tyytyväinen. Se on viettänyt mun mukana päiviä Helsingissä koulussa, tyytyväisenä nukkunut tai syönyt luuta. Mistään se ei sano mitään, kaikkeen se sopeutuu.

Oltiin Lapissa viikko, siellä tuo oli aivan superonnellinen. Sai olla vapaana päivät pitkät! Nähtiin sekä jäniksiä että poroja, porot se ajoi mökin pihasta pois, jäniksen luo meni, katseli hetken ja palasi takaisin. :D Sitten taas linnut on ihan eri asia, niitä se seisoo (!), tulee kuitenkin onneks pyynnöstä pois. Linnunsiipiä se on saanut muutamaan kertaan, innolla se meinaa ne höyhentää, mutta noutaa sitten kun pyytää. Taitaa olla sellaista pennun intoa, ei oikein tiedä mitä pitäis sille superihanalle sorsan siivelle tehdä, joten vedetään se aivan silpuks :) Kantaa kyllä nätisti suussaan sitten kun jaksaa keskittyä ja tietää, että nyt tässä tehdään jotain, eikä vaan leikitä sillä siivellä.

Uintiharjoituksia ollaan otettu kovasti, vielä ei olla edetty kauheasti. Roosa rakastaa vettä, se mulii siellä jatkuvasti. Se hyppii, pomppii, kaivaa, loiskuttaa, murisee ja nauttii. Mutta ei juurikaan ui. Se kyllä hyppää suoraa päätä laiturilta veteen, mutta ei tajuakaan, että nyt pitäis uida. Roosa kohmottaa niin paljon, että on tosiaan ennemmin sielä vedessä, ennen kun tajuaa, että pitäis tehdäkin jotain, että pysyy pinnalla :D Ei se noista reissuista säikähdä ja muutaman askeleen ui jos kepin heittää sopivan matkan päähän, mutta sellaista superuimaria siitä ei oo ielä kehkeytynyt. No mutta, eihän meillä oo muuta kun aikaa, kyllä siitä uimari vielä tulee :)

Roosa sai myös vihdoin kesätukan. Puhuin Maaritin kanssa torstaina ja mulle tuli viime hetken paniikki, että en voi vetää tuota seiskaterällä, siitä tulee liian lyhyt. No sitten äkkiä selasin Maaritin lähettämän sähköpostin läpi ja ensimmäinen numero, mikä sieltä löytyi, oli 10. Joten perjantaiaamuna asiaa sen enempää tarkistamatta äkkiä soitin Teemeriin ja varasin kymppiterän. Illalla, kun Eero oli sen hakenut ja piti alkaa trimmaamaan tuo, Eero kysyi, että eikös tää jätä sen nyt sitten TOSI lyhyeksi. Ja mä aloin ihmettelemään ja luin Maaritin säpon AJATUKSELLA läpi. Joo, Maarit kirjoitti, että 10 terä tekee aivan nahkakoiran ja että NELOSterä jättää pidemmäks. Hyvä mä :)

Totesin sitten, että nyt kyllä trimmataan tuo sillä seiskalla, meni liian lyhyeks tai ei. Ja hyvä siitä onneks tuli! Vedin sen myötäkarvaan, joten jäi inasen pitemmäks kun jos olis vetäny vastakarvaan. Tassut, mahanalusen ja kaikki antoi ihan nätisti ajella. Mutta pää oli paha, korvat ja tuon päälaen otin koneella, loput saksilla, kun en viittinyt Roosaa alkaa kiusaamaan. Hyvä siitä niinkin tuli, sitä pään ajelua ehtii kyllä harjoitella :) Roosalle jäi kylkiin hauskasti muutamia sellaisia pitkiä naruja, leikkailen niitä pois aina kun tulee vastaan. Jos olisin vetäny vastakarvaan, niin niitä ei olis varmaan jääny, mutta kun vedin sen myötäkarvaan, niin ne tais jäädä jotenki sinne terän "alle" rullalle. Se on hauska, kun välillä kyljestä töröttää yksi sellainen pitkä karvatupsu muuten lyhyen karvan seassa :)

Roosasta tuli heti paljon sporttisemman näköinen, eikä se ole enää niin pikkupennun oloinen. Heti alko tekeen mieli reenata enemmän, kun koira näyttää vähän isommalta :) Mä olin jotenki sokaistunut siihen pentuluukkiin, aattelin, että ei Roosalta voi vielä kauheasti vaatia, kun se on niin pieni. Mutta hah, nyt ruvetaan harjoittelemaan! :)

Tyypit saivat ihanan sohvan. Tuo oli kyllä pelkästään Roosalle tarkoitettu, kun Romella on oma, mutta hyvin mahtuvat molemmat (vielä) :)

Siinä meni sulassa sovussa ja yhteistyössä mun keittiösieneni...

Toinen mäkkikuva, turvelo evästää.

Tästä näkee hyvin näitten luonteen. Rome nautiskelee pedillä auringossa, Roosa touhuaa jotain omiaan, todennäköisesti tuossa piilottaa omaa luutaan tuonne puun juurelle :)

KesäRoosa :)

Otin ihan lunkisti äitin kanssa kun äiti opiskeli koko päivän.

Oltiin vähän Rovaniemen mäkkärillä.

Kiva tää äitin valmistujaisruusu :)

Oltiin talleilemassa, minä pidin pikkupojalle tuntia setikalla ja Roosa tutustui lähietäisyydeltä noihin kamalan isoihin ja outoihin eläimiin Ü Voi hepparaasut, kuulivat kyllä kunniansa tuolta pieneltä perrolapselta, kun eivät leikkiin lähteneet :D Roosalla oli aivan kamalan hankala käsittää, että mitä nuo isot oudot möhkäleet oikein ovat, kun eivät yhtään ota leikkiasentoa eivätkä edes lähde perään. Mutta hyvin terveellä järjellä suhtautui niihin, ei mennyt jalkoihin vaan pysytteli turvallisella etäisyydellä.

Riimunnarut saivat melkoista kyytiä, kun Roosa tajusi ne maasta. Se ihan selkeästi ajatteli, että en oo koskaan nähnyt näin isoja retuutusleluja, nää on AIVAN IHANIA! Ja sitten ne saivat kyytiä :) Palauteltiin sitten narut paikoilleen vähin äänin :)

Meillä on ollut muutama tosi lämmin päivä ja Roosalla on ulkona hirmu kuuma. Helpotusta on tuonut puhallettu uima-allas, joka tänään sitten koki kohtalonsa. Roosa kun oli tarpeeks temmeltänyt niin päätti, että allas on huonossa paikassa ja lähti retuuttamaan. Pihinä kuului ja se oli altaan meno :) Huomatkaa muutenkin meidän pihan sisustus: Hyvä kokoelma erilaisia leluja sekä tietty aivan ihania kuoppia! :)

Ensimmäisenä, anteeksi harvat, mutta tärkeät blogin seuraajat!

Meillä on ollut kuukauden keittiöremontti päällä, joten siinä sählingissä on mennyt aikaa. Mutta Roosa kasvaa ja kehittyy hienosti Ü Tänään punnauksessa ylitettiin 6 kilon raja! 6,1kg näytti vaaka. Iso tyttö :)

Roosa temmeltää niinkun pennun kuuluukin, loputtomalla tarmolla. Nyt kun meilläkin on parhaimmillaan ollut 20 astetta lämmintä, niin koirat on olleet jatkuvasti ulkona eikähän niitä sieltä millään sisään saa. Niillä on iso peti siellä maassa, niin torkkuvat siinä auringossa jos eivät juuri touhua jotain. Romen varalta meidän piha on aikamoinen vankila, se kun on melko houdini ja pääsee mistä vain karkuteille. Olen hyvillä mielin sitten voinut jättää noita yksin ollessaan niin, että pääsevät pihaan ja eivätpä ole sisällä aikaansa juuri viettäneet!

Käytiin Soilea ja haukkujakin moikkaamassa, kivaa oli. Roosa oppi sillä reissulla livistämään aidan silmukasta läpi ja sepä vasta kivaa olikin. Roosan päästä tulee kovasti mulle Onni mieleen jostain syystä. Kuvia reissusta näykyikin löytyvän Soilen blogista.

Ollaan käyty siellä ja täällä, rautatieasemalla poikettiin kerran jne. Uudet paikat ei juurikaan jännitä, mutta varsinkin lapsille täytyy pitää komentoa. Onneksi tuosta omasta pihasta löytyy kivoja lapsia, niin saa Roosa päivittäin seurailla niiden touhuja ja tottua meluun ja vilskeeseen. Aikuiset tulivat helposti tutuiksi remontin yhteydessä, kun sillon täällä ramppasi ties mitä remonttimiestä.

Jälkeä ollaan tehty 1½-2 viikon välein ja Roosa loistaa siinä. Pituutta on jäljillä ollut jo kymmeniä metrejä ja vanhetakin ovat saaneet reilun tunnin. Viimisessä jäljessä oli yksi 90 asteen kulmakin. Jäljestäminen on Roosasta ihan superhauskaa!

Ollaan käyty monesti mökillä ja siellä on aina aivan erityisen hauskaa. Tänään ei ollut enää jäätä järvessä ja niinkuin arvata saattaa, Roosa oli salamana vedessä. Hups vaan se heittäytyi laiturilta eikä yhtään haitannut. Siitä se sitten alkoikin, jatkuva lutraaminen. Roosa kaivaa, hyppii, polskii ja ties mitä. Se oli aivan jatkuvasti siinä rannassa touhottamassa. Se myös aivan erityisestä painaa päätä ihan jatkuvasti reilusti veden alle ja noukkii sieltä ties mitä kasveja. Toinen kiva juttu on kaivaminen ja sitä sitten harjoitellaankin aivan urakalla sekä vedessä että kuivalla maalla. Lopuksi kieritään kunnolla sammalessa, otetaan muutamat päättömät spurtit ja tullaan näyttämään äidille, että katso, näin kauniin likainen mä olen!

Hurmaava pentu, siis kerrassaan aivan hurmaava. Niinkuin olen aikaisemminkin sanonut, niin Roosa on edelleen äärimmäisen oppivainen. Istu, maahan, seiso, seuraa ja sivu kuuluvat tämän hetkiseen osaamiseen. Varsinkin hihnalenkkeily on äärimmäisen ihanaa, sillä Roosa hoksasi ihan muutaman lenkin aikana, että kuuluu kulkea pelkästään vasemmalla ja jos vahingossa eksyy oikealle, se hakeutuu välittömästi takaisin vasemmalle sivulle. Lähes kaikki liikunta meillä tapahtuu vielä vapaana, mutta päivittäin käydään heittämässä muutaman sadan metrin rinksa kävelytiellä hihnassa, jotta se taito opitaan jo pienenä.

Roosa hyppää reippaasti sohvalle, sänkyyn, autoon, ihan minne vaan. Niinpä meillä onkin erikoisjärjestelyjä, sillä sohvasta ja sängystä on otettu jalat pois jne. ettei pudotus ole iso. Meillä koirat saa tulla sohvalle ja sänkyyn, joten ratkaistiin sitten tämä näin. Pahaa teki, kun Roosa ekoja kertoja hyppäs omatoimisesti sohvalle ja sen jälkeen alas ennen kun kerkis kissaa sanoa. Joten laitetaan nuo jalat takasin vasta sitten, kun Roosa on täysikasvuinen eikä jalat ole enää niin herkät.

Jäljellä. Elkää huutako amatöörimäisistä pyykkipojista näyttämässä mulle missä jälki kuljee ;)

Rome oppi käymään ikkunalaudalle makaamaan sillon kun haluaa olla Roosalta suojassa Ü

Roosa peuhaa vedessä. Ei päätä eikä häntää, kunhan loiskii vaan ympäriinsä niin hauskaa on :)

Ja sitten vesileikkien jälkeen maanrakennuspuuhiin.

Ja vähän taas sinne veteen, tällä kertaa kiinnosti kivien välit kovasti.

Maailman nätein tyttö.

Ja maailman nätein poika.

Ohhoh, jopas aika menee nopeasti! Monta päivää mennyt niin, ettei kuulumisia ole tullut kirjoiteltua. Mutta nyt niitä tulee senkin edestä:

Maahan meno ja istuminen on jo ihan perusjuttua. Huomiomerkkiä ollaan kovasti opeteltu ja sekin alkaa toimimaan. Käytän siis koirien kanssa sellaista kielellä naksautusta (samanlaista kun heppojen maiskutus) aina, kun haluan huomion itseeni. Rome on aivan kuningas tässä, sen huomion saa ihan mistä vain ja Roosakin edistyy hurjasti. Tämän olen todennut siis käteväksi jos koira tekee jotain luvatonta/haluan lenkillä sen huomion itseeni/tms. Katsekontakti treenataan liikkeisiin sisään, eli huomio on vapaampi juttu. Kaikki elämän perusasiat on tosi helppoja eikä Roosan kanssa niitä ole tarvinnut edes juuri opetella. Yöt nukutaan nätisti, ruokaa ja ulosmenoa odotetaan istuen, tassut pestään sisään tullessa jne jne.

Ollaan reissattu paljon ja autoon Roosa on oppinut äärettömän hyvin. Se aivan riemastuu, kun tajuaa, että ollaan menossa autoon ja nousee valmiiksi takaluukkua vasten (tosin tähän olen sen opettanutkin, sillä siitä se on helppo nostaa kyytiin). Perillä saa herätellä toista kovasti, kun se on aivan uninen matkasta Ü

Perusasentoa ollaan treenattu myös ja Roosa on oppinut sen niin, että aina istutaan. Se on ihan sama että onko hän poikittain sivulla vai mun edessä, mutta istutaan. Ja jos korjaan asentoa, niin Roosa juu liikkuu, mutta salamana pylly laskee takas maahan. Täytys ehkä vahvistaa paremmin juuri sitä sivulla oloa :D No mut, mä olen jo tästäkin jo ihan haltioissani. Musta tuntuu, että tuon lapsen älykkyys riittää loputtomiin!

Jälkeä tehtiin taas lauantaina ja jälleen kerran mä sain ihmetellä lapsen taitoja. Jälki oli hankalassa maastossa, välillä oli hiekkaa ja välillä ihan lumisohjoa. Lisäks satoi lähes kaatamalla ja kyllä se jälki siellä vanhenikin jonkun aikaa. Mutta, Roosa loisti taas. Uskomaton pentu!

Ihmisiin Roosa on suhtautunut edelleen todella hyvin. Ei kiinnitä huomiota ihmiseen, mutta menee kyllä vieraan ihmisen luo reippaasti jos vieras pyytää. Vieraat isot haukkuvat koirat on jänniä, mutta ymmärrettävästi se johtuu täysin kokemattomuudesta. Ollaan sitten menty vaan reippaasti ohi kun mitään ei olis tapahtunutkaan, vaikka jotain Roosa olis arastellut. Ja nythän se tottuu ihan kaikkeen äärettömän helposti, kun sitä vaan totuttaa. Ollaan tästä päivästä eteenpäin reilu viikko mun vanhemmilla, kun meillä alkoi keittiöremontti ja en todella aatellut asua siellä, kun työmiehet alottaa joka aamu klo 7. Mun vanhemmat on viettämässä talvilomaansa mökillä, joten tämä meni tosi sopivasti. Tässä pihalla on muutama tuttu koira, joten Roosa saa mennä niihin tutustumaan vapaana. Tiukka sääntö on, että hihnassa ei tutustuta joten kontaktit vieraisiin koiriin on jäänyt vielä vähäisiksi. Mutta tuohon saa pihaan mennä tutustumaan toisiin.

Ja Miron Jenni sieltä huhuili jo Pivesin tapaamiseen, mikä olis ihan huippu ja Roosa pääsis tapaan muita kavereita. Oltiin ehditty sopimaan tälle päivälle mökkireissu isovanhempien luo, mutta täytyy kysäistä, että koska siellä seuraavan kerran olis jotain. ME TAHDOTAAN MUKAAN! Ü

Oltiin tosiaan tänään mökkeilemässä mun isovanhempien mökillä ja nyt on kyllä kieltämättä aika hiljasta porukkaa kotona. Romea pidän hieman varauksella vapaana, sillä se haahuilee ympäriinsä, mutta tuolla se tietty sai olla, kun ei ole autoteitä. Ja tietty se kutsusta tulee luokse, mutta se on eri asia, missä se sillä hetkellä on kun sitä huutaa. Mutta Roosa paino riemuissaan Romen perässä pitkin pusikoita ja molemmat näyttivät nauttivan täysin rinnoin. Lauantaina oltiin mun vanhempien mökillä ja siellä sama homma.

Ainoa kurjuus on tämä tällä hetkellä vallitseva loskamaailma. Roosa kastuu aivan märäksi alta aika yksikön ja sitten tulee kylmä, jos ei koko aikaa liiku. Itsehän se ei ole kylmästä moksiskaan, mutta mun tekee pahaa katsoa jos toista täristää, joten vein sitä sitten aina välillä takan eteen lämmittelemään ja kuivattelemaan. Mutta lumi on sulanut lähes kokonaan pois ihan parissa päivässä, joten eiköhän tämä tästä kuivu ihan pian.

"Veikka, jos tuun täältä härrittään sua niin tuutahn leikkiin?"

"No entäs nyt kun vähän läpsin sua tassulla?"

"Olen maailman menosta kiinnostunut perrolapsi, sillä luen säännöllisesti sanomalehdet. Tässä on mielipiteeni näistä mielipidekirjoituksista".

"Äiti on sanonut, ettei toisen mökkiin mennä, mutta mikään niistä 4 muusta nukkumapaikasta ei sopinut mulle, joten ihan vaivihkaa menin veikan viereen. Saatan vähän puraista yöllä sitä korvasta, mutta se ei varmasti juurikaan haittaa"

Minähän siis luulin opettavani noille, että molemmilla on omat häkit. Nojuu, luulemiseksi se todella sitten jäi... Nämä nukkumisjärjestelyt on aivan spesiaaleja, sillä Roosa ei yksinkertaisesti voi nukkua ilman, että on aivan veikan kyljessä kiinni. Sanoin Romelle, että mene tuonne häkkiin turvaan yöksi mutta sinnehän se Roosa änkes salamana perässä. Ei siinä muuten mitään, mutta Rome on hieman vaivautunut kun Roosa herää yöllä pissalle, könyää Romen yli ja rupeaa vähän repimään korvasta, että josko otettais pikku yöpainit. Rome kun on sitä mieltä, että yöt on pyhitetty nukkumista varten Ü

"Okei, tehään niin että makaan täällä aivan rauhassa. olen tosi kiltti ja pieni, joten tule nyt leikkimään sieltä!"

"Hei odotin jo tosi kauan, en jaksa enää. Tuu nyt!"

"Täällä on varmasti mennyt myyriä..."

"Hää, sanoks joku mulle jotain?"

"Veikka mitä sä teet, mä tuun kans!"